FANDOM

1,927,783 Pages

StarIconGreen
LangIcon
​Pimeys

This song is by D-Ugly.

Pimeys peittää valon, se valtaa mut aivan kokonaan
Nää on hetkii jolloin ei pitäis olla yksin kotona
Ahdistuneessa tilassa vankilassa omassa päässä
Hankkimassa ulospääsyy mut ulos ei voi enään päästä
Tuska kulkeutunu unien kautta, sorrun mun mieleen
Se levii niin nopeesti ettet uskalla istuu mun viereen
Kanssaihmisii tartutan, satutan viattomia
Sanat on kovia, mut mul on silti thanatofobia

Pelkään kävellä tätä tietä, joka ei minnekkään johda
Joku korkeampi voima mua ohjaa, ohiten kohde
Joka veisi paratiisiin, en pääse sinne
Menetätte räppärinne ettekä tiedä vielä minne
Mielen sokkeloihin mut tällä kertaa johdattaa
Tuskin rajan vääräl puolel enää koskaan kohdataan
Menetän kaiken, menetän otteen, alan valua
En pysty estää valumista vaikka sitä haluan
Alan nähdä harhoja, epävarmoja mielikuvia
Hahmot silmissäni ei oo kauniita, vaan rumia
Potkittuja, kidutettuja ja hakattuja
Mustelmia ei oo sata, vaan satatuhat
Kukaan ei oo minkään arvonen, arvoasema
Sama ku paskalla, joten mä uin tässä paskassa, joten
Mahottomat muistot omast päästä karkotettu
Jos tän joku pystyy tajuu nii tää on teille tarkotettu

Pimeys peittää valon, se valtaa mut aivan kokonaan
Nää on hetkii jolloin ei pitäis olla yksin kotona
Ahdistuneessa tilassa vankilassa omassa päässä
Hankkimassa ulospääsyy mut ulos ei voi enään päästä
Tuska kulkeutunu unien kautta, sorrun mun mieleen
Se levii niin nopeesti ettet uskalla istuu mun viereen
Kanssaihmisii tartutan, satutan viattomia
Sanat on kovia, mut mul on silti thanatofobia

Yritän löytää ratkasuja turhaan vaik uskonkin lujana
Ajatukset ajautuu melkee väkisin umpikujaan
Lyön päätäni seinään niin kauan, kunnes taju katoaa
Ei kestä enää kauan kun muukin osa musta hajoaa
Vastaavia tilanteita, tän kaltasia ihanteit
Ei voi olla teillä koska mä vihaan teit
Aggressio kasvava, oon enemmän paskana
En haluu enää yhteenkään kysymykseenkään vastata
Kauniista ja hyvist unist ei voi enää puhua
Oon loppuunpalanu enkä jaksa enää edes nukkua
Polttavan kivun mä pystyn tuntee ihollani
Yritän sammuttaa liekit kädes olevalla vihollani
Joka on täynnä sanoi, jotka saattas mua auttaa
Monia sanoja, jotka saattas mut takas palauttaa
En saa avattuu suutani, vaik yritän huutaa
Kukaan ei kuule, en pysty enää kiertää vastuutani

Pimeys peittää valon, se valtaa mut aivan kokonaan
Nää on hetkii jolloin ei pitäis olla yksin kotona
Ahdistuneessa tilassa vankilassa omassa päässä
Hankkimassa ulospääsyy mut ulos ei voi enään päästä
Tuska kulkeutunu unien kautta, sorrun mun mieleen
Se levii niin nopeesti ettet uskalla istuu mun viereen
Kanssaihmisii tartutan, satutan viattomia
Sanat on kovia, mut mul on silti thanatofobia