Uniklubi:Haudattu

Me johdatettiin toisemme
niin eri suuntiin,
ettei koskaan jääneet paikalleen.
Paljon annettiin,
ei huomiseen jääneet
kuin haavat muistoksi.
Ja pelkään edelleen,
miks sä päästit irti
miks sä päästit irti.

Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.

Mä eksyn uudelleen
vaikka suuntaa ei oo.
Vain revittyinä
kuvat sinusta
taas rakastun uudelleen.
Miks sä päästit irti,
miks sä päästit irti.

Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.

Pelko näyttää mulle tietä
eikä kättään voi antaa
enää kenellekään.

Suru oottaa mua siellä
missä toiset löytävät
toisensa.

Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.