tahdon lisää
ei riitä paraskaan enää
ei ole mitään rajaa
on aina tunne kuin olisi vajaa

tahdon rahasateeseen
ja uimaan öljymereen
ja oman hopeisen kuun
luomaan merelle siltaa
ja linnan sen meren rantaan
ja huvilan rakennutan kaikkiin
tuhansien järvien saariin

parhaat koneet ja kaikki vehkeet
kiitorata kattoterassille
kestohiukset kultalangasta
ja jalokivihymy korvasta korvaan

silloin vaatehuoneeni
on suuri kuin turkistarha
ja puutarhassani on ikuinen kesä
siellä oman auringon lämmössä
nautin parhaat juomat
ja vartaassa jatkuvasti
kypsyy pari härkää

ilotulitus joka ilta räiskyy
taivaalla pääni päällä
ja koppalakkiset vartijat
pitää kusipäät etäällä